Aina ei asiat mene niin kuin Strömssössä...

Elämä on... välillä! Kuten viime kirjoituksessani kerroinkin, aion nyt vähentää stressiä kuuntelemalla kroppaani ja muutenkin tätä olotilaani. Jos paahtaa vain menemään tukka putkella ja pää kolmantena jalkana, niin kyllä se kroppa pistää jossain vaiheessa jarrut pohjaan.

Minun ystäväni on ollut nyt viikon ajan teho-osastolla eikä hänen selviytymisestään ole mitään takeita. Huoli on suuri ja ensimmäiset päivät menivät melkoisessa sumussa/itkeskellen. Jos olisin tuossa tilassa vielä pakottanut itseni salille ja töihin ja sitä ja tätä ja tuota, niin en varmaan olisi jaksanut kohta enää mitään. Kaiken lisäksi nukuin nuo ensimmäiset yöt todella huonosti. Heräsin kyllä maanantaiaamuna klo 5:45 lähtiäkseni treenaamaan, mutta huomattuani, että mieli oli maassa ja sänky houkutti huomattavasti enemmän, kömmin takaisin nukkumaan ja nukuin univelkoja pois. Tekipä hyvää! Olo oli heti paljon parempi ja jaksoin mennä töihin pää pystyssä. Eräänä aamuna olo oli jopa niin hyvä/levännyt, että kävin salilla. Ja olihan se ihanaa! Voi että!!! :)

Keskiviikkoiltana kävin ystävien kanssa katsomassa ShoWhat-esityksen. Jarkko Valtee ja Osku Heiskanen pistivät parastaan! Ihanat diivamme! He ovat kyllä taitavia! :)

Eilen oli ihan kauhea pääkallokeli ja mietiskelin, että bussi on ehkä kaikista turvallisin menopeli työmatkalle. EREHDYIN! Kun astuin bussista ulos, kaatua mätkähdin maahan. Aluksi siinä istuskellessani tuumasin, että kaikki hyvin (jalat liikkuu ja pääkään ei käynyt mihinkään), mutta sitten kun nousin ylös niin!!! Vasempaan ranteeseen sattui ihan tajuttomasti! Olin ilmeisesti ottanut kädellä vastaan. Menin työpisteelle ja kerroin tilanteen. Esimiehen ohjeistuksesta menin käymään päivystyksessä. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni röntgenissäkin! Luut ehjät ja käsi on vain venähtänyt eli kipu on lihasperäistä. HUH! Kaksi päivää saikkua ja viikonloppuna pitäisi pystyä töihin... Toivotaan!

Yksikätisen elämä on kyllä melko hankalaa! Ihan yksinkertaiset asiat tuottavat hirveästi ongelmia! Solmun aukaisu, vetoketjun aukaisu/kiinni laittaminen, housujen riisuminen/pukeminen, vessassa käynti, tv:n kimppuun hyökkäävän kissan nostaminen alas tv-tasolta... Ja mitä yksikätisenä voi tehdä kotona? Lukeminen ei oikein onnistu, kun ei pysty löhöasennossa kannattelemaan kirjaa nenän edessä; kotityöt voi unohtaa aivan tyystin; neulomiseen tarttee kahta kättä.. Lopulta päädyin linnoittautumaan tv:n eteen. Edes jotain iloa sentään.

Tänään olisi ollut luvassa käsitreeni! Voi surku!!! Kyllä harmittaa!! Mutta jos ei kädessä pysy edes 650g painoinen kaurahiutalepaketti, niin mitenkähän sitten nuo 8 kg käsipainot?! :D Joooo, unohtaa sai semmoiset. Kävin sitten vähän lohtushoppailemassa:

Leadershopin ostoksia

Leadershopista hain itselleni rannetuet, treenijuomaa sekä ihania Nutmix-patukoita! Rannetuet (tai ainakin sen yhden tuohon vasempaan ranteeseen) taidan ottaa käyttöön heti, kun mies tulee kotiin ja avaa tuon pakkauksen.

Aleksi 13:een minut magneetin lailla veti seuraava mainos:

Eli tuollaisen ihanan velourasun ostin löhöpäivieni ratoksi. Ihanan värinen! :) (pahoittelen kuvan huonoa laatua).

Tällä rammalla ranteella ei paljon treenailla, joten täytyy nyt yrittää levätä viikonlopun ajan. Toivottavasti maanantaina olisi jo ruista ranteessa sen verran, että pääsisi tekemään sen käsitreenin. Nyt olisi kiva käydä kävelyllä raittiissa ulkoilmassa, mutta eihän tuolla tosiaan pysy pystyssäkään! Enempää en halua itseäni teloa...

Olkaahan ihmiset varovaisia, kun liikutte noilla jäisillä teillä (olipa se kulkuväline mikä tahansa)! :)