Hei!
Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta ja nyt näin vapaapäivän kunniaksi päätin viimeinkin tehdä sen. Eli tänään kirjoittelen teille motivaatiosta ja tavoitteista sekä paljastan teille tämänhetkisen tavoitteeni.
Motivaatio
Motivaatio on toimintaa, jonka lyhytaikainen yllyke tai huolellisesti hiottu tavoitteenasettelu on saanut aikaan. Motivaatio on edellytys toiminnalle eli ilman motivaatiota ei synny toimintaa. Liikunnan kohdalla motivaatio saa aikaan liikkeelle lähtemisen sekä liikkeessä pysymisen ja ravitsemuksessa motivaatio auttaa meitä tekemään terveellisiä valintoja houkutuksista huolimatta. Motivaation määrä vaihtelee päivittäin ja siksi on tärkeää kuunnella itseään.
Motivaatiota on kahdenlaista. On sisäistä motivaatiota, jossa toimintaan osallistutaan sen itsensä vuoksi (toiminnasta saadaan iloa ja myönteisiä tunnekokemuksia, jotka toimivat motivaation lähteinä). Ulkoisessa motivaatiossa motivaation lähteinä ovat ulkoiset palkkiot (paino, verenpaine, rasvaprosentti, lihasmassa, yms.) tai rangaistukset ("kasvojen" menetys toisten silmissä, jne.).
Tavoite
Motivaation syttymiseksi tarvitaan päämäärä eli tavoite. Oikein asetettu, realistinen, henkilökohtainen, sisäsyntyinen ja konkreettinen tavoite saa motivaation kipinät leimahtamaan tuleen. Tavoitteen laatimisessa kannattaa olla tarkkana, jotta ei haukata heti liian suurta palaa kakusta. Järkevä tavoite mahdollistaa projektin aikataulutuksen. Päätavoitteen lisäksi olisi hyvä laatia matkan varrelle välitavoitteita, jotka ovat sopivin ponnistuksin saavutettavissa. Niiden avulla matka unelmaa kohti konkretisoituu ja niiden saavuttaminen antaa lisäpotkua motivaatiolle. Välitavoitteiden kautta voit myös tarkastella päämäärään pääsemistä (teenkö tarpeeksi vai pitäisikö ponnistella hieman enemmän, jotta tavoite toteutuu). Ei ole myöskään epänormaalia, että tavoite muuttuu matkan varrella.
Tärkeintä on, että tavoite lähtee meistä itsestämme! Tavoitteet ovat henkilökohtaisia ja niihin liittyy paljon tunnesidoksia. Arvot tuovat energiaa ja intohimoa tavoitteisiin (tavoite saa merkityksen ja synnyttää sisäisen motivaation). Ajatellaanpa kahta eri laihduttajaa. Heillä on erilaiset motivaation lähteet. Toinen haluaa itse pudottaa painoaan oman terveytensä ja virkeytensä vuoksi ja toinen laihduttaa, koska hänen puolisonsa haluaa hänene laihtuvan. On varmaan sanomattakin selvää, kumpi painonpudottajista on motivoituneempi ja kummalla on enemmän tunnesidoksia projektiinsa.
Tavoitteen saavuttamiseksi voi tehdä myös tukitoimenpiteitä --> voi laittaa muistilappuja ja muita muistuttajia näkyville (esimerkiksi kuva unelmien kropasta jääkaapin oveen), jotta niihin törmää useita kertoja päivässä. Nämä voivat toimia myös lyhytaikaisina yllykkeinä, joita tarvitsee esim. silloin, kun lenkille lähteminen ei syystä tai toisesta huvitakaan. Vilkaisu jääkaapin ovessa roikkuvaan unelmakroppaan ja johan löytyy kummasti virtaa! :)
"Ajattelitpa, että onnistut tai epäonnistut, olet aina oikeassa." Tämä viisas lause on peräisin Hyvinvointivalmentaja-koulutuksen oppikirjasta ja se perustuu neurotieteelliseen faktaan. Ja se on niin totta! Ohjaamme tekemisiämme tai tekemättä jättämisiä sekä tietoisen, että ei-tietoisen/tiedostamattoman ajattelun kautta. Jotta me voisimme saavuttaa tavoitteemme, tulisi ajattelumme suuntautua tavoitteidemme mukaiseen toimintaan. Oletko sinä ikinä miettinyt jostakin asiasta "en minä kuitenkaan onnistu siinä"? Minä voin myöntää! Muistan elävästi erään tällaisen tapahtuman lapsuudestani. En ollut liikunnallinen lapsi ja uinti oli heikko kohtani. Opettelimme uimahallissa kroolausta. Inhosin sitä! Onnistuin ottamaan happea jotenkin aina väärään aikaan, mikä tarkoitti sitä, että vettä meni henkeen ja yskitti. Myös nenä oli aina täynnä vettä, yök! Tunsin olevani ihan surkea uinnissa ja kroolauksestakin ajattelin "en minä ikinä opi tätä, liian vaikeaa". Ja niinhän siinä sitten kävi. En osaa kroolata. Jos opettaja olisi ollut kannustavampi, itsetuntoni olisi ollut parempi ja olisinkin ajatellut, että "Kyllä minä pystyn tähän!", niin olisivatko mahdollisuuteni olleet paremmat? Uskoisin näin. Omalla asenteella on iso merkitys!
Syy, miksi aloitin kirjoitukseni näillä asioilla, on se, että haluan kertoa teille tämänhetkisistä tavoitteistani ja motivaatiostani. Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen, tavoitteenani oli unelmakropan saavuttaminen ja sitä varten laihduttaminen. Tässä matkan varrella tavoitteeni on muuttunut. Montakin kertaa itse asiassa! Jossain vaiheessa halusin lihaksikkaan kropan ja tähtäsin Litessä siihen. Sitten tavoite muuttuikin taas ja halusinkin hyvän kestävyyskunnon. Oikeastaan haluaisin parantaa niin kestävyyttä kuin hankkia ne muskelitkin! Ikävä kyllä nämä kaksi tavoitetta eivät tue toisiaan, joten oli valittava toinen. Valitsin kestävyyskunnon parantamisen, sillä haluaisin pystyä juoksemaan 10 km! Mutta hyvä kestävyyskunto on pohja voiman hankkimiselle, joten eivät ne muskelit vielä haudattuja ole! Niiden aika on vain tuonnempana ;)
Hyvä hapenkuljetuselimistön (sydän, keuhkot ja verenkierto) kunto ja kestävyysharjoittelu ennaltaehkäisevät sydän- ja verenkiertoelimistön sekä aineenvaihdunnan sairauksia. Tärkeitä asioita! Ei mikään päämotivaattori, mutta kyllä yksi erinomainen syy kestävyyskunnon kohennukseen. Haluan hyvän kunnon, jotta jaksaisin arjessa paremmin. Lisäksi juokseminen on mukavaa! Siitä tulee aina (tai jos ei ihan aina, niin ainakin melkein aina) tosi hyvä olo! Eikö olekin melkoista puhetta entiseltä juoksun vihaajalta? :D Ihmiset muuttuvat! :)
Jotta tuloksia syntyy, on liikunnan oltava suunnitelmallista. Näin taataan harjoittelun monipuolisuus, rasituksen maltillinen lisääntyminen, nousujohteisuus sekä palautuminen. Harjoittelun, ravinnon ja levon pitää olla balanssissa keskenään - pyhä kolminaisuus. Olenkin tehnyt itselleni liikuntasuunnitelman, jolla tähtään siihen, että tavoite saavutetaan (ja sehän saavutetaan!!). Sivutuotteena tässä matkan varrella kiinteytän kehoani ja niiden muskeleiden hankkiminen on sitten hieman helpompaa, kun ei ole niin paljon poltettavaa rasvahöttöä edessä peittämässä näkyvyyttä.
:)
Mutta jotta tästä ei tulisi mikään hehtaarinmittainen postaus, niin kerron sitten ensi kerralla vähän lisää harjoittelustani. Nyt iltapalalle ja nukkumaan!
