Everything happens for a reason!

Tsau!

Sairaslomalta töihin palattu. Oli jotenkin todella väsyttävää palata töihin. Huomasi, ettei vieläkään ollut oikein kunnossa. Unet ovat menneet hieman parempaan suuntaan (onneksi!). Nukun jo ihan "oikeanmittaisia" yöunia eli n. 7-8 h, mutta edelleen heräilen monta kertaa yössä. Näen myös todella paljon painajaisia. Viime viikolla olin todistamassa kouluampumista ja samassa unessa eräs varusmies teloitettiin. Viime yönä joku "neropatti" oli laittanut pommin junaradalle ja tuhoisaa jälkeähän siitä syntyi :( Mistä näitä unia oikein sikiää???? Hyi! :( Viime yönä heräsin ensimmäisen kerran kylläkin siihen, kun aloin puhumaan unissani! :D Voi pyhä sylvi sentään! Nyt on maailman kirjat sekaisin, kun MINÄ puhun unissani!! Sitä ei meinaan usein kyllä tapahdu. O.o

Viime viikonloppuna olin koulussa taas! Ravintovalmentaja-koulutuksessa käsiteltiin tällä kertaa urheilijan ravitsemusta. Hirrrrrrrrrveeeeeeeeen mielenkiintoinen aihe! Olin viritellyt tuntosarvet terävästi pystyyn ja imin itseeni kaiken tiedon, mitä vain suinkin pystyin. Aaah! :) Oli kyllä ihan huippu viikonloppu!

Minulla piti olla nyt sitten heti koulutuksen jälkeen kuusi päivää töitä ennen seuraavaa ihan oikeaa vapaata (oikealla tarkoitan sitä, ettei ole mitään koulutusta tms.), mutta toisin kävi. Maanantaina joku kuspää oli asentanut kaktuksen kurkkuuni ja tiistaina se kaktus oli yhä edelleen siellä + paleli ihan hitokseen + päätä särki + ääni ei meinannut kulkea... Ja kuten arvata saattaa, niin keskiviikkona minulla olikin kuumetta! Ei muuta kuin sairaslomalle taas. :( But everything happens for a reason eli kaikella on tarkoituksensa. Päätin, että tässä saikun aikana hoidan kaikki ongelmani pois päiväjärjestyksestä. Flunssa pois! Uniasiat kondikseen! Ja uusintakokeeseen kertailua nyt, kun kerran on aikaa opiskella (ilman tätä saikkua en olis kyllä ehtinyt lukea)! :) Flunssa on jo melkein päihitetty, nuo uniasiat vaatii vielä hiomista, mutta opiskelu rullaa hyvin! Nyt lukiessani oon tajunnut, kuinka äärettömän yliväsynyt ja -stressaantunut olenkaan ollut silloin 2-3 viikkoa sitten... Kun silloin luin noita materiaaleja, en viiden minuutin päästä enää muistanut mitä olin lukenut. Nyt kun olen lukenut, niin on tullut ahaa-elämyksiä, olen pystynyt yhdistelemään asioita RAV-koulutuksessa opittuihin uusiin asioihin ja muistanut jopa, että "Tätähän kysyttiin viimeksi kokeessa!" Kun tein kokeen, olin todella epävarma. Asiat olivat niin pirstaleisia ja hauraita mielessäni ja keskittymiskyky oli täysi nolla. Nyt mulla alkaa olla jo sellainen "Vitsit, kun pääsis tekemään sen kokeen!"-fiilis :D Mutta maltti on valttia. Kertailut loppuun ja sitten kokeen kimppuun :)

Tänä aamuna onnistuin tekemään ihan täydellistä kaurapuuroa! Rakastan sellaista puuroa, jota penskana päiväkodissa aina syötiin... sellaista ihanan ohutta ja tasaista lirua. Oma aamupuuroni on yleensä aika paksua ja kaurahiutaleet kyllä erottuvat mössöstä. Saikkupäivän kunniaksi (tai ehkä paremminkin siitä johtuen) päätin hauduttaa puuroa pitkään ja miedolla lämmöllä (ettei tartte jatkuvasti olla hämmentelemässä sitä, pienentämässä levyä, jne.) ja SIITÄ TULI IHAN TÄYDELLISTÄ!!! Juuri sellaista tasaista, samettista.... ah! Ja koska nyt sairaana en oo oikein saanut rasvoja syötyä, päätin laittaa puurooni vielä ihan kultarypsisilmänkin! Voila, siinä se on! :)

Aamupuuro! <3