lauantai 6. syyskuuta 2014

Hengähdystauko

Ja niin koitti päivä, jolloin kroppa sanoi STOP tälle jatkuvalle stressille. Torstaina minulla oli nimittäin heti herättyäni migreeni. Menin kuitenkin töihin, koska työtekijöitä oli tuona päivänä aika vähän. Kituuttelin päivän kipeän pääni kanssa. Olin kuin takalistoon ammuttu karhu ja minua väsytti ihan älyttömän paljon. Kotona yritin vielä lukea oppimateriaaleja, mutta siitä ei tullut yhtään mitään.

Perjantaiaamuna päätä särki yhä edelleen ja kahta kauheammin. Minun oli pakko jäädä töistä pois. Etsiskelin epätoivoisesti täsmälääkkeitäni, mutta en löytänyt niitä mistään (silti muistin elävästi hetken, kun kävin ostamassa ne apteekista, joten pakkohan niiden oli jossain olla..). Lopulta ne löytyivät myllerrettyäni koko kämpän ylösalaisin. Ne löytyivät vaatekaapistani! KYLLÄ!! En oikein tiennyt, että itkenkö vai nauranko! :D Huomaa, etten oo viime aikoina käynyt ihan täysillä.

Nuo täsmälääkkeet ovat maailman paras keksintö! Migreeni kun on sellainen sairaus, että siihen ei auta buranat yhtään mitään. Pimeä huone, hiljaisuus ja lepo helpottavat toki oloa vähän, mutta parannuskeinona tuo combo on turkasen hidas. Tuon täsmälääkkeen kun heittää naamariin buranan kera ja menee nukkumaan, niin sitten on kuin uudestisyntynyt! :) MY BFF! :D

Syyllinen tuohon migreenikohtaukseen oli stressi - ei epäilystäkään siitä. Niinpä päätin ottaa vapaapäivän opiskeluasioista enkä vilkaissutkaan oppikirjoja. Toki tieto niiden olemassaolosta kummitteli koko ajan takaraivossa, mutta heti oli jotenkin vapautuneempi olo, kun ei tarvinnut stressata opiskelusta. Illalla kävin vielä pitkästä aikaa tekemässä kunnon intervallilenkin. 9 km! Kävelin yhden biisin verran, juoksin yhden, kävelin yhden, juoksin yhden... Olipa ihanaa!!! Haluatteko muuten tietää ihan loistavan intervallibiisin?? Tässä se tulee:



Aivan kertakaikkisen ihana intervallibiisi! Moon niin rakastunut tähän! Kivat spurtit saa aikaan tämän tahdissa! <3

Anyway... pieni hengähdystauko oli paikallaan. Nyt olo ei ole enää niin stressaantunut eikä ahdistunut, yöunet ovat hitusen parantuneet ja motivaatio opiskeluun on taas huipussaan. :) Tarinan opetus: muistakaa antaa itsellenne armoa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti