Valoa tunnelin päässä

Vihdoin on elämä alkanut hymyilemään vähän ja asiat alkavat edes joiltain osin rullailemaan eteenpäin! On nimittäin tuntunut siltä, että elämä on jumittunut eikä mikään etene. Ranne on ollut kipeänä, ystävä edelleen teholla - flunssakin on yrittänyt pukkia päälle. Ja entäs sitten se joulustressi?! Laitan tavaroita (mm. joulupostikortit) piiloon/talteen kissoilta ja aina vannon itselleni, että "Tämä on kyllä niin looginen piilopaikka, että varmasti muistan!" Ja kuinkas sitten käykään, kun tarvitsisin näitä piilotettuja asioita?? Ei mitään hajua, minne ne olen laittanut! :D Pistän kyllä tämän sekoilun aivan täysin joulustressin piikkiin. Minusta on kuoriutunut todella hajamielinen hölmö.

Nyt on joulupostikortit kirjoitettu ja lähetetty, ja melkein kaikki lahjat on hankittu. Enää pitäisi hoitaa paketointi ja viimeistely - piece of cake! :)

Entäs sitten tämä kipupotilas nimeltään Ranne? No, se on vieläkin kipuillut, jos olen nostanut jotain raskaampaa tai tehnyt äkkinäisiä liikkeitä. Mutta tänään nostin kokeeksi kaupassa raskasta ostoskoria tuolla vasemmalla kädellä ja arvatkaas mitä - siihen ei enää sattunutkaan!! Jeeeee!!! Ensi viikolla sali kutsuu tätä neitokaista! Maanittelee seireenin tavoin jo nyt viikonloppunakin, mutta huomenna mulla on pätkäaamu + yövuoro, joten ei pysty. Täytyy nukkua. Mutta ensi viikolla!! Odotan niiiiiin innolla! Hirveät vieroitusoireet...

Toinen kiva juttu, joka minua puskee eteenpäin elämässä on joululahja, jonka ostin tänään itselleni. Ostin nimittäin viimeinkin ne nastalenkkarit! Whiiiiii!! Sovitin kolmet erimerkkiset kengät ja päädyin lopulta Haglöfsin kenkiin. Ne tuntuivat kaikista parhaimmilta. Sarvan materiaali oli jotenkin liru. Icebug oli selvästi tukevamman oloinen, mutta silti Haglöfs oli vielä paremman tuntuinen. Ensimmäisissä Haglöfseissä oli joku sauma, joka painoi jalkaani todella kipeästi ja olin kallistumassa jo Icebugiin, mutta sitten myyjä tuli paikalle ja sanoi, että ongelma voisi kadota ihan vain kenkäparia vaihtamalla. Tein näin. Toisessa jalassani oli bugi ja toisessa löfsi - löfsi vei voiton! :) Nyt kun vielä ehtisin joskus sinne lenkille, niin pääsisin testailemaan, kuinka jarrut pelaa :D

Kolmas kiva juttu tälle päivälle oli, kun törmäsin Voimariiniin! Näin hänet ja mietin, että "onkohan tuo...", sitten huomasinkin jo kävelleeni hänen luokseen, tuijottavani häntä ja sanovani "Voimariini!?" :D Hänhän se oli! Rupateltiin pieni tovi ja määpäs sain Voimariinilta halin! :) Mieheni sanoi myöhemmin, että näytettiin niin tuttavallisesti siinä käyttäytyvän, että hän luuli meitä joksikin entisiksi opiskelukavereiksi. Hihihi! :)

Mulla on muuten täällä tällä hetkellä kokeileva keittiö käynnissä. Inspiroiduin Rimpulan kokeiluista niin kovasti, että päätin itsekin kokeilla uusia juttuja. Tässä vaiheessa en paljasta enempää. Kerron sitten oliko huti vai hitti :D

Teholla oleva ystävä (näillä näkymin) tulee jäämään eloon, mutta on kyllä joutunut maksamaan siitä todella kovan hinnan ja edessä on pitkä kuntoutuminen eikä elämä palaa enää koskaan ennalleen. Surettaa hänen kohtalonsa. Hänellä on vielä henkisesti raskaat ajat edessä... :(

Mutta elossa ollaan ja valoakin tunnelin päässä. Mukavaa viikonloppua! :)